plus jamais... jusqu'à la prochaine fois

juoksen, juoksen minkä jaloistani pääsen, minun on pakko saavuttaa se. meri tuoksuu, meri on jo melkein täällä, ja minä hetkenä hyvänsä horisontissa näkyy vihreän sijasta harmaan sinistä. minä hetkenä hyvänsä. jalat puutuvat, eikä kuntonikaan kestä. pyörryttää. meren on pakko tulla esiin, olen ollut ilman sitä niin kauan. sehän on jo oikeastaan tässä, se ympäröi minut suolaisella tuoksullaan, joka ilmoittaa veden olemassaolosta. pakko jaksaa vielä hetki, sitten se näkyy. on kosteaa ja hieman tuulista. otsallani on kuumeinen hiki. minä hetkenä hyvänsä. aivan kohta.

olen juossut liian kauan, ja kaikkialla ympärilläni on autiota. ajattelen kuulevani lokit kaukaa, mutta en voi olla varma äänistä. olen juossut liian kauan ja tiedän jo, etten saavuta merta. se on minulle mahdotonta. pysähdyn ja itkettää. olen pettänyt itseäni. olen juossut tien reunaa koko ajan, vaikkei ketään ole tullut vastaan. tiesin koko ajan, etten voi saavuttaa merta. tiesin, ja silti juoksin.

otan tukea tien kylmästä asfaltista. kostea tuuli puhaltaa otsani kuivaksi ja harmaat pilvet enteilevät sadetta jossain hieman kauempana. tänään minun ei enää kannata kaivata merta.