avant que

hetki ennen sadetta. kun ei ole vielä aivan varma siitä, sataako, vai ei. pisaroita tippuu harvakseltaan, eikä niiden äänistäkään voi olla varma. itseasiassa se ei ole hetki, vaan tunne. silloin terästää kaikki aistinsa ja vain kuuntelee. unohtaa itsensä.

kun hengittää sisään sitä ilmaa, ei tarvitse enää ikinä hengittää ulos, sillä siinä on kaikki. sen haluaa säilyttää aina, sillä mitään muuta ei enää koskaan tarvitse.

mutta ruumis ei kuuntele, vaikka haave on saavutettu. se vaatii uutta ilmaa, se käskee päästämään vanhan ulos. aina uudestaaan. ja hetki on menetetty, jokainen niistä. petettynä, uudestaan ja uudestaan, aina uskoen siihen hetkeen. ja se hetki on aina.