uponnut järvi

meduusoja ja mustekaloja. myös makrilleja ja manaatteja.

jeudi, octobre 20, 2005

la village

kosteaa. lempeä, mutta samalla viileä tuuli on minua vastassa ulko-ovella. melkein unohtaneena uuden olinpaikkani, muistini saa hetkessä takaisin koko edellisen päivän. läksin kauppaan, teiden varsilla ei ole suojateitä. täällä niitä ei tarvita, vahinko on aina kuskin. minä en ole niin luottavainen.

kuulen moottorisahan äänen ja katson ympärilleni. en näe muita kuin lastenvaunuja työntävän naisen. äänen täytyy kuulua lahdelman toiselta puolelta, täällä äänet ja etäisyydet sekoittuvat. eilen luulin pystyväni kipuamaan läheiselle kukkulalle. minulle kerrottiin, että se on viiden kilometrin päässä.

myöhemmin päivällä lähden etsimään bussipysäkkiä, jolta pääsee lautalle ja toiseen kylään. hupppu päässä muistutan lännen elokuvien vierasta, joka karkotetaan revolvereilla. sade ropisee huppuun ja sytytän sätkän. sänki kasvaa.