ällöttävyydestä

Koirani korisee kummallisesti, ja hetken päästä huomaan sen päättäneen kierrätää ruokansa olohuoneen maton kautta. Mikäpä siinä. Kaveri syö safkansa huolellisesti takaisin tuota pikaa. Ihmisen ja eläinten luonteen merkittävä ero on tietystikin siinä, että eläinten käyttäytyminen pohjautuu vaistoon, ihmisten taas opittuun tietoon, normeihin ja ties mihin sosiaalisiin malleihin. Kuitenkin ihmisluontoon (hmh, ainakaan nykyään) ei kuulu omien ulosteiden syöminen, niissä piehtaroiminen, tms. Itseasiassa olemme kulkeutuneet melko kauaksi karvaisista ystävistämme, jotka kuitenkin hyväksymme kotiimme asumaan ja toisinaan sänkyymme nukkumaan (ehheh).

Ihmisistä (näin karkeasti yleistettynä) on tätä nykyä tulossa kovin, kovin puhtaita, ja kaikki vahvan bakteeri/pieneliökannan sisältävä tavara/juttu on ällöö. Pitäähän keittiö ja kylppärikin nykyään pyyhkiä desinfioivilla liinoilla, ja mielellään toistaa käsittely aina käyttökertojen välillä. Niin ne ainakin telkkarimainoksissa sanoo, ja eihän telkkari valehtele, eihän? Luulenpa, että suurin osa lukijoista (joita järvellä on miljoona!) on kanssani samaa mieltä siinä, ettei pieni lika haittane ketään missään ja että bakteeritkin tarvitsevat kodin, vaikka sitten minun kotini.

Mutta mielestäni pitäisi mennä vielä hieman pidemmälle, ja tehdä kerran (tai usemmankin) jotain todella ällöttävää, kullakin kynnyksensä. Sen jälkeen osaa varmasti arvostaa roskakuskin/lähihoitajan/siivoojan/putkimiehen duunia. Ja kuten kehitysvammaisten parissa työskentelevä ystävänikin sanoo, "Lopulta se paska on aika toisarvosta. Ällöttävää on ihmisten käytös." Here, here.