katsastus

Yleisradio se sitten jaksaa sivistää minuakin. Kun samassa elokuvassa voi bongata Sulevi Peltolan kera rasvaletin, Vesa Vierikon kera hiusten ja Sari Havaksen krepatut kutrit, ei voi kuin huokaista ihastuksesta. Pidän tästä lähinnä nostalgia-syistä, mutta täytyy myöntää, että kuvaus on jotain toista kuin nykyään. Karua ja kaunista. Katsastuksessa välittyy vahvasti suomalainen kansallismaiseman murros, kun maaseudulta siirryttiin kaupunkiin niin fyysisesti- kuin kulttuurisestikin.
Suomalaiset perkeleet putoilevat kovin tiuhaan tahtiin, eikä niitä kaduta. Eihän suomalaisen perkele tarvitsekaan. Inhorealismia, ehkä. Kuivaa (okei, mustaa) huumoria, kyllä. Törkeilyä, ehdottomasti. Miten samaan aikaan Suomen kokoisessa maassa on voitu tehdä samaan aikaan Spede-elokuvien tasoista paskaa ja tätä? Miten?

Naisethan tässä ovat taas jääneet vähän sivurooliin. Kovin äijäleffalta vaikuttaa. *Mäiskistä* Silti katson, vaikka vaan Sulevin rasviksen ja saatanoiden vuoksi.

"Osta ruusuja -- osta vaikka kymmenen ruusua, ne tykkää siitä. Se on kaunista"

Se on. (ja sitten Vierikko ostaa kaksi ruusua.)