pässi

Yöt ovat sitä pahinta aikaa. Yöllä voin varastaa aikaa vain itseltäni, nukkumiselta. On oma ongelmani, kuinka pysyn hereillä seuraavan päivän, mutta ainakaan kukaan ei voi vaatia minulta öisin mitään. (ehheh..) Yö on kuin toinen maa, missä teen ihan oikeasti sitä, mitä haluan, velvollisuudet eivät ylety sinne. hoho.. ajatus! yöhän on vähän kuin anarkiaa, kun olen yksin ja yhteiskunta nukkuu. Mitkään lait eivät päde.

Yöllä voin upota omaan maailmaani, kun päivällä on pakko olla siellä, missä muutkin. Ja elää niinkin muutkin. Aika inhottavaa. Mitä pidemmälle päiväelämä jatkuu (siis vuosina) sitä enemmän tarvitsen öitä. Päiväelämästä tulee ennaltasovittua suorittamista, eikä siitä vain osaa irrottautua. Kun kaikki päiväelämää elävät ovat samaa mieltä, eivät kyseenalaista, on vain helppo soljua mukana. Kulkea kuin pässi narussa, kuten sitä sanotaan. Yö on vastalauseeni.

Pitäisi varmaan vaan katkaista se naru päivällä, niin tarvitsisi vähemmän kahvia.