uponnut järvi

meduusoja ja mustekaloja. myös makrilleja ja manaatteja.

lundi, janvier 16, 2006

aux yeux

Suolainen vesi on joskus liiankin lähellä.

Sen maun tunnistaa. Merivesi on suolaisempaa, mutta tämä maistuu kitkerämmältä.
Kirvelee, mutta ei ihossa, vaan luissa ja lihaksissa. Pään sisällä.

Kun haluaisi hakata, tai ainakin potkaista seinää, mutta käsi laskeutuu vailla voimaa, eikä tiedä, mitä tehdä. Pysähtyy. Toisaalla käyvät vuorovesi, aallot, hiekan liikkeet ja tuuli. Yksin niille ei voi mitään, ei voi pakottaa, sillä toiseen ei ole valtaa.

Jää aika. Ja liikkumattomat kädet. Eihän ketään saa loukata.