l'île

bussissa voi puhua saaresta ja saarelle perustettavasta koulusta. Se on vanha puukartano, eikä kellään ole mitään hätää, sillä saarella on rajat. Se on pieni maailma, jonka voi oppia tuntemaan läpikotaisin. Mitä vähemmän ympäristössä on tutkittavaa, sitä enemmän ajatuksia siihen voi upottaa. Saari on oma valtakunta, pieni ahvenanmaa, jolla kaikki lait eivät päde, ja omia voi säätää jos on tarvis.

ongelma: jos maailma ei vaikuta saareen, on saaren vaikea vaikuttaa maailmaan.

eskapismi on niin mukava harrastus, joskin nykyään hankala sellainen.
elokuvissa käynti on helpompaa.

je risque tout

on varmaankin vaarallista kulkea ympäriinsä, kun melkein räjähtää sisältä. hengitys kulkee kivuliaasti, mutta nautin siitä kivusta. tiedän, että ajatuksetkin ovat vääriä, mutta niitä ei voida tuomita, kun niistä ei puhu. eikä sillä muutenkaan ole mitään väliä, sillä ajatukset voi lukea kasvoilta. olen pettäjä jo ennen kuin edes ehdin tehdä mitään.

hymyilen ja tunnen tyytyväisyyttä. minua ei voi kukaan muu tuomita, olen yrittänyt sitä jo itse. syyllisyys vain valuu minusta pois. välillä tunnen etäistä sääliä. koko ajan en tunne itseäni.

voin olla maailman onnellisin pettäjä. petturimainen petturi.
ja meille pettureille karkaaminen on paras vaihtoehto.

les pieds dans l'eau

Mieleeni tulee vain lyhyitä välähdyksiä. Bussimatkasta, jolla laulettiin, lattianpesuaineen hajusta torstaisin, aukeavan lukon äänestä ulko-ovessa. Kaikki oli erilaista ja nyt niin kaukana. Raaputan kynnelläni vanhan sohvan päällystä ja hengitän olohuoneen tuttua tuoksua. Tämä ei ole sitä samaa, tarvitsen muutosta.

Kaksi kotia on hankala yhtälö. Oleskellessa toisaalla kaipaa samalla toista. Pitäisi valita tai sitten jakaa vuodet kahtia. Rakkaat eivät ymmärrä, mutta jalkani tuntuvat nyt liian keveiltä, lähden kohta lentoon tai juoksen perille saakka. Televisio-ohjelmissa on tekstit. Ne saavat minut vain kaipaamaan mauttomia dubbauksia.

Olen jopa oppinut pitämään lentokoneista. Minulle ne tarkoittavat määränpäätä. Lentokoneet eivät ole matkustamista, vaan lähiliikenteen busseja, jotka vievät aina kotiin. Ja joillakuilla ei ole ensimmäistäkään.

Seisoin yli kaksi vuotta sitten rannalla jalat nilkkoja myöten merivedessä, joka oli lämmintä. Vaikka oli jo syyskuu. Kuin olisi seissyt jalat nilkkoja myöten seikkailussa ja rajattomissa mahdollisuuksissa. Ranta on meren reuna, ja aina jossain törmää uudestaan reunaan. Uuteen reunaan.

Kaipaan mahdollisuutta.

aux yeux

Suolainen vesi on joskus liiankin lähellä.

Sen maun tunnistaa. Merivesi on suolaisempaa, mutta tämä maistuu kitkerämmältä.
Kirvelee, mutta ei ihossa, vaan luissa ja lihaksissa. Pään sisällä.

Kun haluaisi hakata, tai ainakin potkaista seinää, mutta käsi laskeutuu vailla voimaa, eikä tiedä, mitä tehdä. Pysähtyy. Toisaalla käyvät vuorovesi, aallot, hiekan liikkeet ja tuuli. Yksin niille ei voi mitään, ei voi pakottaa, sillä toiseen ei ole valtaa.

Jää aika. Ja liikkumattomat kädet. Eihän ketään saa loukata.

plus jamais... jusqu'à la prochaine fois

juoksen, juoksen minkä jaloistani pääsen, minun on pakko saavuttaa se. meri tuoksuu, meri on jo melkein täällä, ja minä hetkenä hyvänsä horisontissa näkyy vihreän sijasta harmaan sinistä. minä hetkenä hyvänsä. jalat puutuvat, eikä kuntonikaan kestä. pyörryttää. meren on pakko tulla esiin, olen ollut ilman sitä niin kauan. sehän on jo oikeastaan tässä, se ympäröi minut suolaisella tuoksullaan, joka ilmoittaa veden olemassaolosta. pakko jaksaa vielä hetki, sitten se näkyy. on kosteaa ja hieman tuulista. otsallani on kuumeinen hiki. minä hetkenä hyvänsä. aivan kohta.

olen juossut liian kauan, ja kaikkialla ympärilläni on autiota. ajattelen kuulevani lokit kaukaa, mutta en voi olla varma äänistä. olen juossut liian kauan ja tiedän jo, etten saavuta merta. se on minulle mahdotonta. pysähdyn ja itkettää. olen pettänyt itseäni. olen juossut tien reunaa koko ajan, vaikkei ketään ole tullut vastaan. tiesin koko ajan, etten voi saavuttaa merta. tiesin, ja silti juoksin.

otan tukea tien kylmästä asfaltista. kostea tuuli puhaltaa otsani kuivaksi ja harmaat pilvet enteilevät sadetta jossain hieman kauempana. tänään minun ei enää kannata kaivata merta.