mon ami et moi

se ei sano mitään, vaikka varmaan haluaisikin. hellyydenosoituksena se tuo vaniljajäätelöä vadelmahillon kanssa ja vie autolla kauppaan, vaikka asuu liian kaukana, jotta palveluksen voisi laskea pieneksi, tai edes kohtuullisen kokoiseksi. Leikin, etten ymmärrä ja käytän tilaisuutta ja tyyppiä hyväkseni.

se nauraa humalaisille kavereilleen, koska olen samassa huoneessa, eikä muka alennu samalle tasolle. Pyörin tietokonetuolilla ja pidän huolen siitä, että vilkaisen huoneen poikki aina välillä ja kuitenkin tarpeeksi harvoin. Minua ei voi syyttää mistään.

Jos flirttaan sen kavereiden kanssa, se ei ole millänsäkään, mutta painuu silti keittiöön kahvia keittämään. ei se sitä itselleen keitä, vaan minulle, mutta juo lopulta aina itsekin. Se muistaa, miten juon kahvini, ja käyttää nimeäni kysyessään kupin väriä. se kertoo minulle elämästään, ja minä kerron jotain, jonka voi tulkita miten vain.

Kun muut tekevät lähtöä baariin se katsoo minua kysyvästi, vaikka tietää, etten tule. Se luulee, että lähden kotiin huonon seuran takia, minä sanon, että se johtuu baarin sijainnista. Oikeasti pelkään paljastumistani. Jos se juo, se voi puhua, ja silloin täytyisi minunkin. hyvästelen kaikki rapun oven edessä, ja se heilauttaa minulle kättään niinkuin kaverille, kuten aina.

toivon, ettei mitään oikeasti olisi. kaikki muut sanovat, että on. se Oikeasti on niin ujo, ne sanovat. Minä toivoisin, että se olisi oikeasti Ystävä.