la lettre à Mathilde

Rakas sisko,

Täällä kaikki on niin selkeää ja avaraa. Vihdoin tunnen olevani paikassa, joka toivottaa minut tervetulleeksi. Ei riemuiten ja kirkkain silmin, vaan olemalla vain siinä, paikallaan. Harmaista aamuista, jopa kokonaisista päivistä olen löytänyt mielenmalttini ja lopulta kyvyn iloita. Värit täällä ovat harvoin puhtaita, mutta murretuista sävyistä kauneimpien löytäminen on niin paljon palkitsevampaa kuin valmiin ilotulituksen katseleminen. Havaitsemasta olen siirtynyt tuntemaan.

Istuin eilen koko aamupäivän rannalla, enkä suinkaan ottamassa aurinkoa. Olin ottanut J:n mukaani, ja hän kahlaili rantavedessä, onnistuen lopulta kastelemaan housunlahkeensakin. Ilma oli kostea, ja tuulikin jonkin verran, eikä ranta houkutellut muita lisäksemme. En tiedä, milloin viimeksi tunsin sellaista mielenrauhaa kuin laskiessani laineita, jotka hiljaksiin osuivat rantaan. En ole missään nähnyt yhtä leveää horisonttia, joka jatkuisi yhtä pitkälle vaatimatta minua katsomaan, mitä sen takana on.

Lähden tänään taas J:n kanssa retkelle. Hän jaksaa aina keksiä minulle tekemistä, aivan kuin pelkäisi, etten jonain päivänä enää tulisi katsomaan vain häntä. Pidä huoli itsestäsi, sisko.

Sinun,

-C.

ps. Tuhannet kiitokset kortista! Sen saapuminen niinkin kaukaa herätti suurta kiinnostusta koko naapurustossa. Kerro H:lle rakkaita terveisiä puolestani.