la lettre à Mathilde

Rakas sisko,

Täällä kaikki on niin selkeää ja avaraa. Vihdoin tunnen olevani paikassa, joka toivottaa minut tervetulleeksi. Ei riemuiten ja kirkkain silmin, vaan olemalla vain siinä, paikallaan. Harmaista aamuista, jopa kokonaisista päivistä olen löytänyt mielenmalttini ja lopulta kyvyn iloita. Värit täällä ovat harvoin puhtaita, mutta murretuista sävyistä kauneimpien löytäminen on niin paljon palkitsevampaa kuin valmiin ilotulituksen katseleminen. Havaitsemasta olen siirtynyt tuntemaan.

Istuin eilen koko aamupäivän rannalla, enkä suinkaan ottamassa aurinkoa. Olin ottanut J:n mukaani, ja hän kahlaili rantavedessä, onnistuen lopulta kastelemaan housunlahkeensakin. Ilma oli kostea, ja tuulikin jonkin verran, eikä ranta houkutellut muita lisäksemme. En tiedä, milloin viimeksi tunsin sellaista mielenrauhaa kuin laskiessani laineita, jotka hiljaksiin osuivat rantaan. En ole missään nähnyt yhtä leveää horisonttia, joka jatkuisi yhtä pitkälle vaatimatta minua katsomaan, mitä sen takana on.

Lähden tänään taas J:n kanssa retkelle. Hän jaksaa aina keksiä minulle tekemistä, aivan kuin pelkäisi, etten jonain päivänä enää tulisi katsomaan vain häntä. Pidä huoli itsestäsi, sisko.

Sinun,

-C.

ps. Tuhannet kiitokset kortista! Sen saapuminen niinkin kaukaa herätti suurta kiinnostusta koko naapurustossa. Kerro H:lle rakkaita terveisiä puolestani.

calme

kun pimeässä talvi-illassa tanssii tietä pitkin kotiin, voi olla varma, että jokin on erilailla.

kun saa aamulla postissa cd-levyn täynnä tuntematonta musiikkia, jonka ei-niin-tuntematon on suomentanut erivärisille paperiliuskoille, tietää, että loppupäivä voi olla jotain muuta kuin yleensä.

kun loskassa nauraa ystävän kanssa kävellessä kokoukseen, jossa voi lakata kynsiä keskustellessa tärkeistä asioista, niin mielikin voi paremmin

kun rikkoo tupakkalakon viidennen kerran kahden viikon aikana, on jo helppo nojata rapattuun seinään ja antaa olla

kun saa tekstiviestin illalla aivan liian myöhään, jotta se voisi olla kukaan muu, tietää tasan tarkkaan, miksi lentää huhtikuun alussa saksaan.

kun sitten menee aivan liian myöhään nukkumaan, voi vielä kuunnella sen levyn kerran läpi

la fonde de l'étang

kuin olisi ihaillut poutaisen utuista taivasta, ja myrsky noussut selkäni takaa. minut petettiin, vaikka ketäpä olisin voinut syyttää sään vaihteluista. niin mitätön olo, kun mitään ei voi tehdä.

olenko kiittämätön aamulle, jos illalla masennun?
on helpompi kiroilla ranskaksi.



putain.

mon ami et moi

se ei sano mitään, vaikka varmaan haluaisikin. hellyydenosoituksena se tuo vaniljajäätelöä vadelmahillon kanssa ja vie autolla kauppaan, vaikka asuu liian kaukana, jotta palveluksen voisi laskea pieneksi, tai edes kohtuullisen kokoiseksi. Leikin, etten ymmärrä ja käytän tilaisuutta ja tyyppiä hyväkseni.

se nauraa humalaisille kavereilleen, koska olen samassa huoneessa, eikä muka alennu samalle tasolle. Pyörin tietokonetuolilla ja pidän huolen siitä, että vilkaisen huoneen poikki aina välillä ja kuitenkin tarpeeksi harvoin. Minua ei voi syyttää mistään.

Jos flirttaan sen kavereiden kanssa, se ei ole millänsäkään, mutta painuu silti keittiöön kahvia keittämään. ei se sitä itselleen keitä, vaan minulle, mutta juo lopulta aina itsekin. Se muistaa, miten juon kahvini, ja käyttää nimeäni kysyessään kupin väriä. se kertoo minulle elämästään, ja minä kerron jotain, jonka voi tulkita miten vain.

Kun muut tekevät lähtöä baariin se katsoo minua kysyvästi, vaikka tietää, etten tule. Se luulee, että lähden kotiin huonon seuran takia, minä sanon, että se johtuu baarin sijainnista. Oikeasti pelkään paljastumistani. Jos se juo, se voi puhua, ja silloin täytyisi minunkin. hyvästelen kaikki rapun oven edessä, ja se heilauttaa minulle kättään niinkuin kaverille, kuten aina.

toivon, ettei mitään oikeasti olisi. kaikki muut sanovat, että on. se Oikeasti on niin ujo, ne sanovat. Minä toivoisin, että se olisi oikeasti Ystävä.